Sivustomme käyttää evästeitä, jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt tämän. Lue lisää tietoa aiheesta

Liisa Lehto muutti Helsingin keskustan tuntumassa sijaitsevaan kerrostaloyksiöön kolmen koiran ja kolmen kissan kanssa vuonna 2015. Pieni asunto on riittänyt hyvin yhden ihmisen ja useamman lemmikin kodiksi.

kissat ja koira Hämeentie


– Eläimet viihtyvät täällä hyvin. Ei tämä asunto ole koirien kiitorata, vaan kaikki liikunta tehdään ulkona. Tutkimuksissakin on todettu, että kerrostalossa asuvat koirat saavat enemmän liikuntaa kuin omakotitaloissa asuvat, koko ikänsä eläinten kanssa elänyt 71-vuotias Liisa Lehto kertoo. Myös sisäkissoille on tärkeä keksiä virikkeitä. – Meillä esimerkiksi kiipeilypuut ovat olleet mieluisia, ja rapisevat tunnelit, jossa kissat voivat leikkiä piilosta, Liisa kertoo.

Paitsi lemmikit, myös Liisa viihtyy Sörnäisissä, Hämeentien varrella. – Olen toisen polven stadilainen. Faija on lähtöisin Hermannista ja itse synnyin Kalliossa. Tämä on paras paikka asua, Liisa vakuuttaa.

Sopiva vuokra-asunto löytyi vanhoilta kotikulmilta

Syntyperäinen helsinkiläinen Liisa asui joitakin vuosia isovanhempiensa kotiseuduilla Nurmijärvellä, mutta halusi takaisin omille kotikulmilleen. – Etsin netistä sopivia vuokra-asuntoja ja huomasin tämän. Asunto ehdittiin kuitenkin varata ja luulin jo, etten saakaan sitä. Sitten kävi tuuri, kun toinen hakija ei ottanutkaan asuntoa ja sain sen, Liisa muistelee.

Hämeentie parvekeLiisa muutti ensin kerrostalon pohjakerrokseen; asuntoon, jossa oli oma piha. Oma piha ei kuitenkaan ollut hyvä ratkaisu, koska kissat eivät voineet olla aitaamattomalla pihalla vapaana. – Kun kerrosta ylempää vapautui samanlainen asunto, muutin siihen, ja tässä ollaan nyt oltu jo kaksi ja puoli vuotta, Liisa kertoo. Parvekkeellinen toisen kerroksen asunto sopii paremmin myös kissoille, jotka katselevat nyt mielellään sisäpihan touhuja ja haistelevat meri-ilmaa.

Liisan lemmikit alkavat jo olla iäkkäitä, ja Helsinkiin muuton jälkeen kaksi vanhinta koiraa on jo jouduttu lopettamaan 18 ja 15 vuoden iässä. – Nyt minulla on enää viimeinen oma kasvattini, 15,5-vuotias kääpiöpinseri Lady, dobermanneja ja kääpiöpinsereitä aikanaan kasvattanut Liisa toteaa. Ladyn kaverina ovat kissat Viltsu, Tuikku ja Topi. – Viltsu tuotiin minulle kahdeksan vuotta sitten kätilöpalkkioksi korissa, kun olin auttanut pentueen synnytyksessä, Liisa kertoo. Tuikun ja Topin Liisa pelasti kuusi vuotta sitten, kun kissat olisivat muutoin joutuneet lopetettaviksi. – Ihmisten täytyisi ymmärtää, että kun lemmikki otetaan, siihen sitoudutaan 10-12 vuodeksi, Liisa toteaa ja neuvoo lemmikin hankkimista harkitsevaa tekemään allergiatestin ennen eläimen ottamista.

Yksin asuvalle eläkeläiselle eläimistä on paljon iloa. – Kivahan näitä on katsella, kun tulevat niin hyvin toimeen. Minulla on aina kissat ja koirat tulleet hyvin toimeen, Liisa kertoo.

Lemmikin omistajat tuntevat toisensa – ja toisten lemmikit

Liisan lemmikit eivät ole naapureita häirinneet. – Naapurit eivät ole valittaneet, eivät edes silloin, kun oli kolme koiraa. Niiden kanssa kuljinkin paljon ulkona. Eläimeni eivät myöskään pidä ääntä, Liisa kertoo. Myöskään Liisa ei ole kuullut naapuriasunnoista koirien haukuntaa. – Meidän talossa on paljon koiria, mutta ne eivät hauku. Ihmettelin itsekin, miten täällä on niin paljon eläimiä, ihan isojakin koiria, Liisa hämmästelee. Yksi selitys koirapaljouteen on varmaankin se, että Sörnäisten ja Kallion alueella on paljon yksityisten ihmisten omistamia asuntoja, joissa lemmikkejä ei sallita. Koiraperheet hakeutuvat vuokranantajalle, joka toivottaa lemmikit tervetulleiksi.

Hämeentien ympäristössä on useita koirapuistoja, joissa Liisakin on viettänyt aikaansa. – Vielä vuosi sitten kävimme aktiivisesti koirapuistossa, mutta nyt emme tämän vanhuksen kanssa enää niissä käy, Liisa kertoo. Koiraihmisenä Liisa on tutustunut talon muihin lemmikinomistajiin. – Tunnen monia naapureita, mutta en välttämättä nimeltä. Ainoastaan lemmikin nimellä, Liisa naurahtaa.

 

Lue lisää:

Ajankohtaista