Pikkulapsiarkea elävät voivat varmasti hyvin samaistua siihen, miltä tuntuu astua lego-palikan päälle. Sanonta ”kerran se vain kirpaisee” ei toteudu tämän kohdalla, sillä jos ei ole jatkuvasti valppaana, voi jalkapohjaa kirpaista useitakin kertoja. Legojen lisäksi lattialla lojuu yleensä lähes koko repertuaari leluja pikkuautoista barbeihin ja kaikkea siltä väliltä.
Elämää lelujen keskellä
Onnellisia ovat ne, joiden kotona leikitään vain yhdellä lelulla kerrallaan ja sen jälkeen se löytää heti paikkansa lelulaatikossa. Omaan korvaan tämä kuulostaa lähes urbaanilegendalta. Olemme yrittäneet hyväksyä sen tosiasian, että olohuoneemme näyttää joka päivä siltä, kuin joku olisi räjäyttänyt siellä lelupommin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsonen on mennyt nukkumaan, keräämme vielä loputkin lelut ja nautimme hetken seesteisestä ja siististä näkymästä. Niin kauan kuin haluamme pikkulapsemme leikkivän valvovan silmämme alla, on meidän tultava toimeen kaikkien leluröykkiöiden kanssa.
Koreja joka nurkassa
Lelujen säilytysratkaisut vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka paljon leluja lojuu lattioilla ja miten helposti ne saa halutessaan piiloon. Ensisijaisesti säilytysratkaisujen tulisi olla sellaisia, johon lelut on helppo laittaa, ja mihin ne aina varmasti mahtuvat. Liian täydet laatikot saavat pikkupuuhailijan penkomaan kaikki lelut ulos laatikosta pitkin lattioita, jotta hän löytää juuri sen alimmaisen aarteen. Mikäli lelulaatikot ovat liian täynnä, kerääntyy laatikoiden ulkopuolelle helposti lelukasoja.
Säilytysratkaisuja leluille löytyy laidasta laitaan ja vain kekseliäisyys on rajana. Valinnan varaa on erilaisista lelulaatikoista, koreista, avattavista raheista sekä kangaskasseista aina säilytyslaatikostoihin asti. Alkuun meilläkin oli käytössä erilaisia koreja. Sitä mukaa kun lelujen määrät kasvoivat, tarvittiin aina lisää uusia koreja. Lopputulos oli se, että olohuoneen nurkassa oli useampi kori pullollaan leluja. Tämä ei oikein miellyttänyt omaa silmää. Jotain oli keksittävä.
Karsi, järjestä – ja toista
Projektiin tartuttiin ottamalla kaikki lelut tarkastelun alle ja karsittiin käytöstä pois sellaiset, joilla ei enää leikitty. Jätettiin kaikki ikään ja kehitykseen sopivat lelut ja sellaiset, jotka olivat muuten aktiivisessa käytössä. Samalla kerättiin pois lelujen sekaan piilotetut, keittiön laatikosta kähvelletyt säilytysrasiat. Näin lelukasaa saatiin merkittävästi pienennettyä. Sitten piti vielä päästä eroon siitä näkymästä, jossa lelut olivat jatkuvasti näkyvissä, vaikka olivatkin paikoillaan.
Tässä kohtaa apuun tuli tv-tasona toimiva lipastomme. Tyhjäsimme lipaston alimmaiset laatikot ja laitoimme jäljelle jääneet lelut lapselle sopivalle korkeudelle, jotta hän pystyi helposti kaivamaan leluja laatikoista. Näin saimme siistittyä olohuoneemme yleisilmeen ja leluille varatut korit eivät enää vieneet lattiatilaa olohuoneestamme. Ja lähes välittömästi tämän jälkeen olohuoneen matolla oli jälleen suuri lelunäyttely.
