Kukin kattaa tavallaan
Joulutunnelma on jokaiselle henkilökohtainen. Monille joulu on runsaasti punaista ja kultaa. Toiselle joulu on moderni ja valkoinen. Joku haluaa dramaattisen tummia sävyjä lämpimän puun seuraksi. Minun jouluni on luonnonmateriaaleja, kynttilöiden hehkua, suomalaisen metsäkuusen tuoksua ja vuodesta toiseen samat, vain jouluna pöytään laitettavat esineet.
Meillä ovat vuodet karsineet joulupöydästä kaiken, mikä ei kulu loppuun ennen uudeksi vaihtuvaa vuotta. Turha kokkailla rosollia tai laatikoita, kun ne pääsevät vain tekijänsä lautaselle. Kattauksenkin tekeminen hieman vähemmälle antaa tilaa hengähtää.
Haluan pitää juhlapöydän yksinkertaisena, niin että esiin pääsevät juuri ne tärkeimmät asiat. Ruoat pidetään suurilta osin sivupöydällä. Pöydässä ovat vain leipä, voi, viinikarahvi, sinappi ja hillot.
Jokainen esine, jonka asettelen pöytään, on muistojen kavalkadi. Esimerkiksi pöytäliina ja servietit ovat jo edesmenneen äitini antama kihlajaislahja. Katan jouluna aina samoilla viinilaseilla. Ne ovat lahja mieheltäni ensimmäisenä yhteisenä joulunamme. Lasien alle saimme joskus joululahjaksi anoppini virkkaamat lasinaluset. Joulupöytämme kirkkaanpunaisia kynttilänjalkoja muistan katselleeni koko lapsuuteni, mummuni valmistamien jouluherkkujen äärellä. Ne saavat toisinaan mansetit koristeekseen. Rosmariinista ja timjamista saa tehtyä ihanan tuoksuiset kranssit, jotka pukevat vaatimattomat kynttilänjalat jouluiseen juhla-asuun. Pelkästään nämä tunnearvoltaan tärkeät esineet tekevät kattauksesta arvokkaan. Juuri enempää ei tarvita.
Juhlakattaus syntyy arvostuksesta
Internet on täynnä ideoita lautasliinojen taitteluun, kukka-asetelmien tekoon ja kynttiläkoristeiden valmistamiseen. Itse pidän ruoan esillepanoa suuressa arvossa, sillä haluan ruoan olevan näyttävästi esillä. Siksi asettelen ruoat huolella tarjoiluastioihin ja viimeistelen ne koristevihanneksilla ja yrteillä. Kattaus ja pöytäkoristelut voivat olla näin vaatimattomampia.
Olkoon joulu minkälainen tahansa, on se parhaimmillaan, kun siitä tekee juuri itsensä näköisen. Yksi nauttii enemmän kuin mistään joulun rauhasta. Toinen sen vilskeestä ja yhteisestä puuhastelusta. Minulle joulu on muistoja. Enemmän kuin se, miten täydellinen tämä joulu on, merkitsevät kaikki ne yhteiset joulut, jotka nostan esiin koristelaatikoista.
Nautin perinteisestä joulusta, mutten vaadi sen olevan samanlainen vuodesta toiseen. Perinteetkin saavat elää muuttuvan elämän mukana. Tulkoon siis joulu tänäkin vuonna juuri sellaisena, kuin sen on hyvä tulla.
Onnellista joulua kaikille!
