1. Nurmikko

Nurmikkoseoksia on olemassa monenlaisia, mutta yleisesti piha-alueilla käytetään käyttöluokka 1:n siemenseosta, joka kestää lyhyeksi leikkaamista ja kulutusta.

Nurmikon leikkaus

• Leikkaa nurmikkoa kasvun mukaan.
• Leikkaa viimeistään kymmenessä sentissä, mutta älä leikkaa nurmikkoa alle kolmesenttiseksi.
• Älä leikkaa kerralla liian voimakkaasti (1/3 heinän korkeudesta), sillä se kellastuttaa nurmikon ja kellastumisesta toipuminen vie aikansa.
• Helteellä nurmikko saa kasvaa pidemmäksi, n. 10 cm on hyvä. Pitkä kasvusto varjostaa juuristoa pitäen sen viileämpänä, jolloin vältetään nurmikon palaminen.
• Leikkuujätteen voi jättää nurmen pinnalle jos ruoho leikataan usein. Harvoin leikattaessa jäte jää peittämään nurmikkoa ja aiheuttaa kellertäviä laikkuja.
• Pidennä syksyllä nurmikon leikkausvälejä 2 – 3 viikkoon ja nosta leikkauskorkeutta pari senttiä. Leikkaa nurmikko viimeisen kerran ennen talvea kuitenkin matalalta ja poista leikkausjäte nurmikolta, jolloin sienitautien mahdollisuus vähenee.

Nurmikon kastelu

• Kastele nurmikkoa poutakausina tarpeen mukaan.
• Parhaimman hyödyn saa irti, kun nurmikkoa kastelee harvoin, mutta reippaasti. Tällöin nurmikasvien juuret hakeutuvat pohjavettä kohti.
• Paras kasteluajankohta on illalla, jolloin on viileämpää ja veden haihtuminen ilmaan on pienempää.
• Paras ja helpoin tapa hoitaa nurmikon kastelu on käyttää sadettimia. Niitä on paljon erilaisia ja erikokoisia ja ne valitaan käyttötarpeen ja pihan koon mukaan.

Nurmikon lannoitukset

• Lannoita ja kalkitse nurmikkoa säännöllisesti nurmikon kunto huomioon ottaen. Huonosti voivaa nurmikkoa kannattaa lannoittaa ja kalkita vuosittain, hyväkuntoiselle nurmikolle riittää vähäisempikin lannoitus ja kalkitus.
• Tee ensimmäinen lannoitus keväällä, kun nurmikko alkaa kasvaa.
• Lannoitteissa pitää olla runsaasti typpeä, jotta nurmi kasvaa hyvin.
• Arvioi lannoitustarve nurmen värin ja kulutuksen perusteella.
• Mitä enemmän lannoitetaan, sitä useammin nurmikko täytyy leikata.
• Lannoitus on hyvä tehdä ennen sadetta, sillä sade nopeuttaa lannoitteen vaikutusta.
• Nurmikoille on saatavissa pitkävaikutteisia lannoitteita, joissa osa typestä on hidasliukoisessa muodossa. Tällöin yksi lannoituskerta kasvukauden alussa riittää.
• Syyslannoitus kannattaa tehdä hyvissä ajoin loppukesästä/alkusyksystä.
• Syyslannoitus ei ole välttämättä tarpeen, paitsi jos keväällä on perustettu uusi nurmikko.


• Kalkitse nurmikkoa tasaisin väliajoin maan happanemisen estämiseksi.
• Kalkkia kaipaavat kaikki puutarhan kasvit lukuun ottamatta happaman maan kasveja (esimerkiksi kuuset, katajat, alppiruusut, hortensiat, pensasmustikat sekä magnoliat ovat happaman maan kasveja).
• Kalkkia on saatavissa jauhemaisena tai rakeisena.
• Rakeinen kalkki sopii nurmikolle, koska se ei jää näkyviin pinnalle, vaan painuu heti ruohon sekaan.
• Levitä kalkki lumen sulettua kevätkostealle nurmikolle.

Lisää lannoituksesta ja lannoitusmäärät löydät kohdasta 11. Lannoitusohjeet.

Nurmikon syyssiivous

• Lehtien haravointi on tärkeää nurmikon talvehtimisen kannalta.
• Jos lehdet jäävät yhtenäiseksi kerrokseksi nurmikon pintaan, maa ei syksyllä jäädy ja sienitaudit pääsevät leviämään nurmikossa.
• Ensimmäinen lehtien haravointi tulisi tehdä syyskuun lopussa ja toinen lokakuun puolivälissä, kun kaikki lehdet ovat pudonneet.
• Nurmikon päälle voi jättää talveksi kevyen kerroksen lehtiä. Lehtikerros suojaa pakkaselta, on matojen ruokaa ja lannoittaa nurmikkoa. Madot pitävät maan kuohkeana ja rikkaana, jolloin myös nurmikko voi paremmin ja sammal pysyy poissa.

Sammal nurmikolla

• Sammalta ilmestyy nurmikolle vuosien kuluessa.
• Yleisin syy on pihan varjoisuus ja nurmikon märkyys, mutta myös kasvualustan happamoituminen sekä maan tiivistyminen.
• Jos sammalta kasvaa vain siellä täällä, voidaan se hävittää tarkoitukseen saatavilla aineilla, kuten Sammal pois. Aine alentaa hetkellisesti maan pinnan pH-lukua, jolloin sammal kuolee.
• Tämä ei kuitenkaan poista sammalta pitkäaikaisesti, vaan nurmikko täytyy ilmastoida säännöllisin väliajoin.
• Ilmastoinnin voi tehdä esimerkiksi talikolla tai rautakangella. Maahan tehdään n. 10 cm:n syvyisiä reikiä muutaman sentin välein ja reikiin haravoidaan hiekkaa, joka ilmastoi maan pintakerroksia ja parantaa nurmikon happitaloutta maan pintakerroksissa.
• Nurmikko voidaan myös kattaa, mikä tarkoittaa sitä, että nurmikon päälle levitetään hienoa hiekkaa tai orgaanista ainetta 1 – 2 cm. Kattaminen lisää nurmikon versontaa, ilmavuutta, lämpimyyttä ja kulutuksen kestoa.

Paikkauskylvöt

• Toisinaan lumen ja jään alta saattaa paljastua jääpoltteen aiheuttamia kuolleita nurmikkoläikkiä.
• Pieniä jääpolteläikkiä voidaan korjata paikkauskylvöillä rikkomalla maa kuolleen nurmikon kohdalta esim. haravalla ja tuomalla pinnalle uutta multaa, johon nurmikon siemenet kylvetään.
• Maa tiivistetään hyvin, jottei kylvös painu ja kärsi jääpoltteesta heti seuraavana talvena.
• Jääpoltteen määrä vähenee, kun huolehdit nurmikon säännöllisestä ilmastoinnista.
• Talvella kannattaa välttää nurmikolla kulkemista, sillä poluille tiivistyvä lumi muodostaa helposti ilmattoman jääkerroksen.

2. Koristekasvit

Kasvupaikka

• Kasvupaikan valo-olot, valoisuus ja varjoisuus ovat myös tärkeitä kasvivalinnoissa.
• Myös kasvupaikan kosteusoloilla on tärkeä merkitys. Kosteusolot vaihtelevat laajalti pienelläkin alueella, riippuen ympäröivästä kasvillisuudesta maan muotoihin.
• Nyrkkisääntö on: mitä aurinkoisempi paikka, sitä kuivempi maa.
• Koristekasveilla maan tulisi olla runsas- tai erittäin runsasmultaista.
• Jos kyseessä on savimaa, voidaan maan laatua parantaa lisäämällä saven joukkoon turvetta ja hiekkaa, jolloin maasta tulee kuohkea ja kasvualustaltaan kelvollinen. Savimaa on toisaalta kylmä, mikä heikentää kasvien talvenkestävyyttä. Tällöin suositellaan pienillä alueilla tekemään uusi kasvualusta kasveille.

Kasvien ominaisuudet

• Kasvin talvenkestävyys on eräs tärkeimmistä ominaisuuksista.
• Kasvia hankittaessa kannattaa myös miettiä kasvin lopullista korkeutta, kasvunopeutta ja tilantarvetta.
• Kasvien myrkyllisyys varsinkin lapsiperheissä on yksi kasvivalintojen peruste.
• Yleisesti taimimyymälöissä ilmoitetaan kasvin esittelytekstissä, mikäli kasvi on myrkyllinen.
• Jos pihalle valitaan kuitenkin myrkyllinen kasvi, on syytä välttää laittamasta istutusten joukkoon syötäväksi kelpaavaa kasvia väärinkäsitysten ja vaaratilanteiden välttämiseksi.
• Kukkiin luodaan useimmiten koristeellisuuden arvo, mutta myös kukinta-ajankohta on hyvä ottaa huomioon.
• Kasvutapa, varsinkin pienillä pihoilla on tärkeä asia. Se vaihtelee kapean pilarimaisesta leveän pallomaiseen.
• Ainavihreät kasvit kuten havukasvit ja alppiruusut koristavat puutarhaa kautta vuoden.

3. Pensaat

Istutus

• Laita keväällä ja alkukesällä istutettavien kasvien kasvualustaan typpeä sisältävää lannoitetta ja syksyllä istutettaville taimille vähätyppistä tai typetöntä lannoitetta.
• Istutusajankohta riippuu kasvista. Istutusohjeita saat taimimyymälöistä, internetistä tai alan kirjoista.
• Keväällä istutettuja kasveja tulee kastella läpi kesän noin 1 x viikossa, paahteisella säällä 2 x viikossa.

Lannoitus

• Lannoita pensaita keväällä silmujen puhjettua.
• Levitä lannoite koko juuriston alueelle, ei pelkästään pensaan tyvelle.
• Liiallinen typpilannoitus syksyllä viivästyttää tuleentumista, jolloin kasvit eivät talvehdi.

Lisää lannoituksesta ja lannoitusmäärät löydät kohdasta 11. Lannoitusohjeet.

Orapihlaja-aidan leikkaus

• Jos aita on saavuttanut halutun korkeuden, sitä typistetään 1 – 2 kertaa kesässä päältä ja sivuilta niin, että uutta puutumatonta kasvua jää kullakin kerralla vain 1–2 cm.
• Alaosa jätetään leveämmäksi kuin yläosa.
• Alasleikattu orapihlaja-aita leikataan kesällä lyhentämällä sekä sivuille että ylöspäin kasvaneita versoja. Lyhennys tehdään siten, että uutta kasvustoa jätetään 10 – 20 cm. Näin aidasta saadaan tuuhea. Kasvualustaa kannattaa lannoittaa samalla.

4. Koristepensaat ja aitataimet

Hoitoleikkaukset

• Myöhempien vuosien leikkauksissa tärkeintä on poistaa vanhat ja vioittuneet oksat.
• Harventamalla pensaita 2-3 vuoden välein hidastetaan pensaiden vanhenemista.
• Poista versot maan rajaa myöten tappeja jättämättä.
• Pyri säilyttämään kasvin luonnollinen kasvutapa.
• Harvenna pensasryhmiä tarvittaessa, jotta kukin pensas saa tarpeeksi valoa.
• Nuorennusleikkauksella uusitaan ränsistyneet, mutta muuten elinvoimaiset pensaat. Leikkaa kaikki oksat noin 20 senttimetrin korkeudelta maanpinnasta.
• Leikkaa koristepensaat mieluiten aikaisin keväällä ennen lehtisilmujen puhkeamista. Harvenna aikaisin keväällä kukkivat lajit kukinnan jälkeen. Kuivia ja vioittuneita oksia voi poistaa milloin tahansa.
• Pensasvaahterat ja kirsikansukuiset kasvit vuotavat voimakkaasti keväällä leikattaessa, joten leikkaa ne vain tarvittaessa, mieluiten heinä-elokuun vaihteessa.
• Vuosittaisilla leikkauksilla poistetaan edellisen kesän kasvua siten, että jäljelle jää hyvin haaroittunut 15 – 30 sentin kasvu. Aidan leveyttä lisätään vähitellen samaan tapaan kuin korkeuttakin.
• Kesänaikaiset lehtipensaiden hoitoleikkaukset tehdään 2 – 3 kertaa kesän aikana. Jätä leikatessa 1-2 senttiä uutta kasvua. Tee nuorennusleikkaukset ja suuret hoitoleikkaukset keväällä ennen silmujen puhkeamista.

5. Havukasvit

Yleistä

• Havukasvien kasvupaikkavaatimukset vaihtelevat jonkin verran.
• Havukasvien juuristo ei kestä seisovaa vettä eikä liiallista kosteutta.
• Useimmat havukasvit suosivat hapahkoa kasvualustaa, jonka pH on 5 – 5,5, joten niille ei anneta kalkkia.
• Monet havukasvit voivat vaurioitua kevätauringosta, ellei niitä suojata. Etenkin tuijat ja tuija-aidat kannattaa suojata ensimmäiset pari vuotta. Suojauksen tarve on alkukeväästä auringonvalon lisäännyttyä siihen asti kunnes routa on sulanut.

Leikkaus

• Pääsääntöisesti havukasveja ei leikata istuttaessa eikä muulloinkaan.
• Vain mahdolliset kaksoislatvat poistetaan kevättalvella.
• Poikkeus ovat muotoon leikattavat havuaidat ja vuorimänty.
• Kuusiaitaa leikattaessa vain edellisen kesän kasvua voi leikata.
• Kuusiaidat leikataan kerran vuodessa, kevättalvella suojasäällä.
• Sivukasvua lyhennetään alusta saakka ja latvaverso katkaistaan vasta, kun aita on saavuttanut halutun korkeuden.
• Vuorimännyn saman kesän vuosikasvaimia on hyvä typistää viikko ennen juhannusta, jolloin kasvista tulee pensasmaisempi.
• Jokaisesta vuosikasvaimesta leikataan 2/3 pois tai poistetaan ainoastaan verson keskimmäiset vuosikasvaimet.

6. Hedelmäpuut

Lannoitus

• Levitä lannoite koko latvuksen kokoiselle alueelle, ei pelkästään puun rungon tyvelle. Puun juuristo on vähintään yhtä leveällä alueella kuin sen latvus on leveä.

Lisää lannoituksesta ja lannoitusmäärät löydät kohdasta 11. Lannoitusohjeet.

Leikkaus ja suojaus

• Leikkaa hedelmäpuut aikaisin keväällä ennen kasvukauden alkamista.
• Typistä latvaversoa n. 1/3 ja sivuversoja n. ½ ensimmäisenä kasvukautena. Sopiva verson pituus on 30 – 40 senttiä.
• Katkaise oksat oksasaksilla noin sentin oksan alapuolella olevan, ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta. Näin latvuksesta kehittyy ilmava.
• Poista mahdollinen kaksoislatva ja terävät oksakulmassa kasvavat sivuversot.
• Seuraavina vuosina omenapuut leikataan maalis-huhtikuussa, ennen silmujen avautumista.
• Luumu- ja kirsikkapuut leikataan varhain kevättalvella tai elokuussa keväällä tapahtuvan kumivuodon takia.

Puiden kevätleikkaus

Kevätleikkaus voidaan tehdä lähes kaikille puille. Koivu, vaahtera, kirsikka- ja luumupuu leikataan syksyllä.

Hoitoleikkaus kevättalvella

• parantaa satoa
• pidentää puun ikää
• oksisto pysyy väljänä
• leikkaus oksankauluksen kohdalta
• leikkaa rungon myötä, älä jätä tappeja
• käytä terävää sahaa

Poista

• liian tiheässä kasvavat oksat
• liian terävässä kulmassa kasvavat oksat
• repeämisalttiit oksat
• latvuksen sisään kasvavat oksat
• kuivat, sairaat ja vaurioituneet oksat
• kulkua haittaavat oksat
• runko- ja juuriversot.

Omenapuun nuorentaminen

Nuorentaminen on ajankohtainen kun

• hedelmät ovat pieniä
• hedelmien kerääminen on hankalaa.

Nuorentaminen

• poista kuivuneet ja kuolleet oksat
• poista repeämisalttiit oksat
• tarvittaessa lyhennä latvaa ylöspäin suuntautuvan haaran yläpuolelta
• lyhennä vanha latva siten, ettei siihen jää haaroja

7. Marjapensaat

Yleistä

• Istuta herukka ja karviainen aurinkoiselle ja tuulensuojaiselle kasvupaikalle.
• Mustaherukka sietää myös osittaista varjoa.
• Marjapensaat vaativat kasvualustakseen kalkitun, ravinteita ja kosteutta pidättävän kasvualustan.
• Multakerroksen on oltava vähintään 50 senttiä paksu.
• Marjapensaita lannoitetaan kuten koristepensaita.

Leikkaus ja tuenta

• Poista myöhempinä vuosina vanhimpia oksia tynkiä jättämättä.
• Aloita mustaherukkapensaiden hoitoleikkaukset neljäntenä vuotena istutuksesta, punaherukan kahdeksantena ja karviaisen kymmenentenä vuotena. Hoitoleikkauksien avulla pensaat pidetään ilmavina.
• Tuennan tarkoituksena on pitää oksat pois maasta ja välttää sienitaudit.
• Pidä marjapensaiden alustat rikkaruohovapaina marjojen keruun helpottamiseksi.

8. Köynnökset

• Istuta köynnöksiä vain niille tarkoitettuun erilliseen kehikkoon, irti seinästä.
• Köynnökset eivät saa olla kiinni rakenteissa.
• Voimakkaasti kasvavia köynnöksiä, kuten esim. villiviiniä kannattaa välttää.
• Valitse köynnösten kasvupaikka kasvin vaatimusten perusteella.
• Useimmat köynnökset pitävät ravinnerikkaasta, kevyehköstä ja kalkitusta mullasta.
• Multakerroksen paksuuden tulisi olla vähintään 50 senttiä, seinän vierustoilla mieluiten 70 – 80 senttiä.
• Älä istuta köynnöstä alle 50 cm etäisyydelle rakennuksen seinän vierestä, sillä rakennuksen routalevyt saattavat vaurioitua kasvin juuristosta.
• Köynnöksiä lannoitetaan samalla tavalla kuin koristepensaita.

Leikkaus ja tukeminen

• Köynnökset eivät yleensä tarvitse säännöllistä leikkausta.
• Voit poistaa kuolleet ja vioittuneet oksat pitkin kasvukautta.
• Leikkaa istutuksen jälkeen heikosti haaroittuneet köynnökset noin 25 sentin korkeudelta haaroittumisen edistämiseksi.
• Köynnökset, jotka kukkivat saman vuoden versoilla voidaan leikata alas vuosittain. Jos köynnöksen haaroittuminen on edelleen heikkoa, voi sen leikata alas keväisin. Poista rakenteisiin menevät oksat.
• Köynnösten tukemiseen käytettävät säleiköt on oltava 10 senttiä irti seinästä, sillä köynnökset eivät saa kasvaa kiinni rakenteissa.
• Arimmat lajit voi taimivaiheessa suojata talveksi laskemalla ne maahan havujen päälle ja peittämällä pakkaspeitteellä tai havuilla.
• Alas laskeminen tapahtuu vasta kasvin tuleentumisen jälkeen, kun lehdet ovat varisseet pois.
• Vanhemmat, talvenarat lajit voidaan suojata seinäpinnoilla pakkaspeitteellä tai havuilla.

9. Perennat

• Kasvupaikan suhteen niiden vaatimukset vaihtelevat. Kevyt, multava ja ilmava kasvualusta sopii useimmille perennoille. Perennat viihtyvät yleensä kalkitussa maassa.
• Sijoita korkeimmat lajit ryhmissä taka-alalle tai keskelle, pienet ryhmän etualalle. Käytä ryhmään eri aikoina kukkivia ja erivärisiä perennoja.

Hoito

• Pidä perennojen kasvualusta vapaana rikkaruohoista, sillä perennat eivät pysty kilpailemaan kasvutilasta yhtä hyvin kuin esimerkiksi pensaat.
• Lannoitus sovitetaan kasvukauden ajankohdan ja kasvatettavien perennojen mukaan. Lannoitus sijoitetaan pääasiassa kevääseen ja alkukesään.
• Osa perennalajeista jaetaan muutaman vuoden välein.
• Pääsääntöisesti keväällä kukkivat jaetaan syksyllä ja syksyllä kukkivat keväällä.

Kasvualustan syvyys ja taimivälit

10. Hoitokalenteri

11. Lannoitusohjeet

Syyslannoitus kannattaa tehdä hyvissä ajoin loppukesästä/alkusyksystä. Syyslannoitus on tärkeää etenkin kukkiville kasveille ja marjakasveille. Se parantaa myös kasvien talvenkestävyyttä.

Syyslannoitetta kannattaa antaa kaikille puutarhan kasveille; nurmikolle, perennoille, koristepuille ja -pensaille, havuille, marjoille sekä hedelmille. Erityisesti lannoitteesta hyötyvät kaikki talvenarat kasvit sekä satoa tuottavat hedelmäpuut ja marjapensaat. Myös perennojen syyslannoitus on tärkeää; ne kasvattavat uusia silmuja juurakoihin heinä-elokuulla.

Lannoita ainakin nämä: alppiruusut, havukasvit, perennat, kärhöt, kalo- ja ryhmäruusut, nurmikko, vadelmat ja pensasmustikat, herukat ja karviaiset, mansikat, hedelmäpuut ja lehtipensasaidat.

12. Puiden ja kasvien leikkaus