Piparkakun tuoksu on varma joulun merkki. Meilläkin ekat piparit paistettiin jo marraskuun puolella. Seuraavaksi on vuorossa piparkakkutalon tekeminen. Tai luultavasti teemmekin jotain ihan muuta kuin perinteisen piparkakkutalon.
Viime vuosina olen kokeillut mitä muuta kuin perinteisen mökin osaisin leipoa. Jotta pipariprojektiin ei mene koko viikonloppua, oikaisen hieman ja käytän yleensä kaupan valmistaikinoita. Kannattaa testailla ensin, että taikina ei kovin paljon turpoa uunissa. Hyvä syy paistaa monet testipiparit!
Pienen Muumi-fanin toiveesta teimme viime jouluna piparisen muumitalon. Tähän löytyi valmiit muotit kaupasta ja asukkaat lapsen lelulaatikosta. Nuuskamuikkuselle leivoimme oman teltan pihalle ja kurkkaapa mörkökin kuusen takaa. Jos oikein tarkkaan tutkii, voi huomata ikkunasta kurkkaavan Niiskuneidin.
Edellisenä jouluna joulunalus oli poikkeuksellisen kiireistä aikaa ja pipariprojektille ei tuntunut löytyvän sopivaa rakoa. Niinpä päätin mennä helpomman kautta ja askarrella piparikuusista metsän. Pari tonttua metsän laidalle ja metsän eläimiä kuusien lomaan.
Piparinen aarrearkku on ollut yksi lasten ehdoton suosikki. Eikä ihme, sillä arkku sisälsi huomattavan määrän suklaakolikoita ja karkkikoruja. Hieman taianomaisuutta saatiin, kun arkkuun sujautettiin pieni välkkyvä ledituikku. Jotta aarteet näkyivät paremmin eikä niitä tarvinnut olla kilokaupalla, täytin pohjan rikkimenneillä arkun osilla. Pyöreä kansi ei ollut ihan helppo liimata kasaan, joten lankkuja kannattaa rikkoutumisen varalta olla reilusti enemmän, kun tarve on. Arkun ”metalliosat” tein ruskeasta sokerimassasta.
Piparijunan kuvan sain kollegaltani. Ehkä otan siitä mallia tämän vuoden luomukseen?
